antibioottikuuri on hieman yli puolenvälin, ja luojankiitos koira taas oma itsensä.. Tosin se piereskelee ja haisee pahalle, mutta laitetaan antibiootin piikkiin tuommoset. Samu saa aina kamalia tuuletus-kohtauksia, kun tuo haisee niin hirvittävälle kananmunatuhnuineen. Itselläni on onneksi niin heikko hajuaisti, etten edes välttämättä huomaa noita rupsautuksia...
Viime sunnuntaina kävimme kavereideni kanssa ulkoilemassa Petikossa. Toisella heistä on pari koiraa, belgianpaimen ja lapinkoira, jotka ovat niin hyvin koulutettuja, että Hipponaattuskin sai rallailla ihan antaumuksella, koska tuli luokse aina kun muutkin... Sillä on vähän sellainen vaihe päällä, ettei aina voi olla varma tuleeko vai eikö ;)
Ihanaa latupohjaa oli vedetty sinne kiva pätkä, loivaa ylämäkeä vielä, joten koirat saivat aimoreenit samalla leikkiessään.
Eilinen ilta vierähti puistoillessa Olarissa, jossa sattui tuttujakin olemaan. Ihania leikkikavereita riitti, ja loppuvaiheessa seuraksemme tuli Puolan vinttikoira sekä whippet-staffi mix (aikas jännittävä otus) joten Naattus sai hyvät lämmöt pintaan. Oli se vaan sitä körilästäkin nopiampi :)
Nyt vielä viikko siis toipumista ja sitten aloitellaan taas hissukseen tuota peruskunnon ja kestävyyden rakentelua... Mammallekin samalla kuntoa hieman lisää.
Juoksuvyö olisi seuraava hankinta, niin päästään lenkkeilemään ihan tuossa kotihuudeillakin. Tällähetkellä tosin oma kuntoni riittää ehkä kilometrin matkalle juoksemista, mutta siitä on hyvä molempien aloittaa, ettei liian rankaksi mene.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti