varustekeräilyä

Huoh, tavaroita kertyy vaan..eihän sille mitään voi.
Tosin hankalampaa tämä koiran pantojen hamstraaminen, kuin esim. hevoselle uusien releiden osto. Mies pysyy liian hyvin kärryillä hankinnoista kun ne tuodaan kotiin ;)

Raivasin jopa omaan vaatekaappiini paikan, johon voin säilöä Hipponaattuksen tavarat. Ovat muuten kuulemma tiellä.. Kummallisia nuo miehet, kun muka yksi panta ja hihna riittäisi per hauva. Ei todellakaan riitä! Vähintään 1 panta per viikonpäivä on oltava, ja sitten tietty niihin sopivat remelit ja takit ja kaikki.. Ei ole niin helppoa...

Tässä nyt kuitenkin kipeänä ollessani kerkisin pakottaa Hipon mallailemaan pantoja, ja kuten kuvista voi päätellä, se ei ollut ihan hirveän innoissaan....

Ihan mun lemppari. Naattuksen kesämeininkipanta.

Tätä täytyis jotenkin saada taivuteltua, kun on niin jäykkä että pujahtaa päästä jos kurra löystyy.

tädädädädädädädä-bätmäääääään!

Tästä naattus tykkää ehkä eniten. On niin pehmee...

Ostettiin valjaat, ja ristomatti oli tehny ainoot joissa oli kunnon pehmusteet.

Naatin ihkaeka kunnollinen panta.

palaudutaan pikkuhiljaa normaalielämään...

Pikkuhiljaa toivumme menetyksestä, ja olo on oikeastaan helpottunut, kun ei tarvitse pikkumiehen kärsimystä enää katsoa. Sillä on nyt parempi olla... Hippo on lakannut etsimästä ystäväänsä, ja ymmärtänyt ettei se enää palaa...(luultavasti siis unohtanut koko homman että aiemmin lapsosia oli kaksi, mutta haluan ajatella että sekin ajattelee noin kauniisti...)

Viehetreenit olivat tauolla tälläviikolla, ja ensisunnuntaina sitten mennään kaverini manchesterin terrierin, Neron, kanssa vieheelle. Hippokin tietysti pääsee mukaan! Toivottavasti on yhtä ihana keli kuin eilen...

Eilisen nautimme tunnin metsälenkillä Saunalahdessa ihan kaksistaan, ja sitten testasimme kauklahden koirapuistoa. Oikein mukava puisto aurinkoisessa rinteessä, tosin huonosti huollettu, sillä porttiin jäi Hipon sujahdettava aukko, kun lunta oli niin runsaasti välissä.
Puistoilimme n. tunnin sakemannimix Ilonan (Ilona oli ostettu särkänniemestä, hämmentävää että sielläkin on koiruuksia kaupan...tosin ainakin tottuvat ääniin ja hälinään....)kanssa, kunnes joku nainen sujautti Chihunsa portista isojen puolelle, ennenkuin ehdin mitään sanoa. Hippohan tietty linttasi pikkukoiran hankeen ja pyöritteli hetken, kunnes sitten revin sen siitä helvettiin...

Ihan parhaita koirapuistoja Luukin puiston lisäksi ovat tällähetkellä
- Laajalahden puisto,joka on tasainen aukea alue. Ei mikään super iso, mutta kyllä siellä ihan hyvät vauhdit saa..Siellä käyvät ihmiset ja koirat ovat järkeviä ja mukavia.
- Iivisniemen koirapuisto. Täälläkin isot ja pienet erikseen, ja se on meille tärkeää, kun tuon pentuleikit ovat niin hirmuisan rajuja. Aukea alue, jossa pieni metsäosuus. Kesällä varmaan tosi kiva paikka....
Täytyykin ottaa muutamia kuvia puistoista joissa käy.....

suru-uutisia

Nyt se sitten on kamalin päivä ikinä edessä... Pieni Omenamies pääsee koirien taivaaseen.
Jalkojen ja vatsantoiminnan takia katsoimme lääkärin kanssa parhaaksi päästää pikkumies tuskistaan.
Niin vaikeaa on päästää irti ja vaikeaa tuntuu Hipollakin olevan. Itkusta ei meinaa tulla loppua.
Veimme omenan aamulla isälleni, joka lupautui saattamaan Omen viimeiselle matkalleen.

Lepää rauhassa maailman paras pieni mies. Suru on suuri ja ikävä tulee olemaan kova. Sinua emme unohda koskaan!

ulkoilua Hipon siskon kera

Tänään käytiin iltapäiväulkoilut Luukin koirapuistossa:

Reenailua

Sunnuntaina olikin sitten Hipon ensimmäiset viehetreenit...

 Vähän jännitti, kun ensin kuuntelin kuinka tämä viehe-herra, Svenka, arvuutteli minulta, kuinka nuoria olivat olleet nuorimmat koirat joille hän oli viehettä vetänyt... 10 viikon arvaukseni meni pieleen.5 viikkoa olisi ollut oikea vastaus... Siinä sitten pudisteli päätään kun kerroin koirani olevan 6kk...
Hippo kuitenkin lähti vieheen perään kuin ohjus, ja merkkasi sekä tappoi oikein heti ensimmäisellä vedolla. (Kiitän tästä iskää, koska se on auttanut meitä pohjatyössä) Saatiin kehut, ettei paremmin olisi koiran ensimmäinen veto voinut mennä. Ai että mammaa kyllä hymyilytti.
Ensikerralla otan kyllä Samun mukaan, niin se saa kuvailla tuota touhua. Ikäväkyllä se tarkoittaa heräämistä sunnuntaina kasilta.

Rinsessa

Eilen jatkettiin kotiläksyksi saamaamme luopumisharjoitusta... Pidän siis namipalaa kämmenellä, ja Hippo saa ottaa sen vasta kun annan luvan. Vaikkei näitä koiruuksia olekaan aivoilla pilattu, niin oppii tuo kyllä silti aika hienosti...Saatiin homma jopa sujumaan niinkin hyvin, että oli se namipala sitten lattialla tai hipon tassun päällä, niin se ei koskenutkaan siihen ennenkuin sanoin hyvä.
... Lisäksi harjoitellaan katsekontaktia ulkoillessa, keskittyminen kun tuntuu olevan tuolle vielä melkoinen haaste...

Odottelen muuten jo innolla että saadaan uusi tilaamamme panta kotiin, niin voin sitten esitellä kaikki Bon hienoudet (joita samun mielestä on jostainsyystä kuulemma ihan liikaa)... Ei vaan voi olla liikaa pantoja, hihnoja tai takkeja.. Ei pysty olemaan....

Hiboun eka koulupäivä

Tänään aloitimme koirakoulun, yksityistunneilla Koirakoulu Kontaktissa Lintuvaarassa.
Harjoiteltiin ihan perus katsekontaktia näin alkuun. Saatiin kotiläksyksi harjoitella muunmuassa luvan odottamista sekä katsekontaktin harjoittelua erilaisissa ympäristöissä.

Bo Laajalahden koirapuistossa 6.2.2013

Opettajanamme toimi erittäin mukavanoloinen Mea, ja päädyinkin hankkimaan nyt 10 kerran kortin tuonne yksityistunneille. Sitten kun perusasiat on paremmin hanskassa yksin, voimme siirtyä ryhmään.

Hippo käyttäytyi aika hyvin ja oppi tosi nopeasti. Vähän ehkä jännitti tuo uusi ympäristö, mutta kyllä se siitä, kun tulee paikat tutuksi...

Sovin (tai siis päätin Samun puolesta) että Samu saa mennä joka toinen kerta ja sitten kotona aina opetetaan toisillemme mitä on tuolla kerrottu. Katsotaan miten tuo toimii...Samu ei nimittäin vaikuttanut järin innostuneelta :)

Hanskavaras

möhinää

Eilinen sujui leikkitreffien muodossa, 8-kk vanhan Cena-whippetneitosen kera. Kova oli tytöillä vauhti. Tämä olikin ensimmäinen vipunen sisarusten lisäksi, jota Hippo ei pelkää ;) Sen mielestä karvakoirat on paljon kivempia.

Harjoiteltiin myös russelin kurmoottamista. Täytyy kyllä sanoa, että aika hurjat on otteet tuolla tyttösellä, mikäli sattuu russeli tulemaan puistoon samaan aikaan. Jostain se on kehittänyt tuollasen "vihan" pieniä valkoisia karkeekarvaisia kohtaan... ( tähän kohtaan on hyvä lisätä että puistoilemme isojen puolella, jotta välttyisimme russeleilta ;) Jostain syystä ne aina tunkee sinne myös )

Pikkuhiljaa aletaan Naattorin kanssa myös opettelemaan frisbeen kiinniottoa. Pari kertaa se jaksaa lähteä frisbeen perään, mutta kiinnostus loppuu nopeasti, ja sitten mamma saa ihan itse hakea sen lätyn toisesta päästä puistoa. Mitäs heitti...
Täytyy keksiä tuohon joku innostusjekku.
Tosin Hippoa ei oikein nappaa tällähetkellä mitkään lelut, jollei niitä voi ravistella kuoliaaksi...

Uudet khuulit frisbeet odottaa autossa, että päästään taas valosan aikaan ulkoilemaan. Tulis jo kevät.

Ruokapohdintoja...

Koiranpennuksi Hippo on ollut tähän asti erityisen helppo ja kiltti tapaus. Pieniä tuhoja on tehty, ja ne ovat lähinnä kohdistuneet Samun uusien elektroniikkalaitteiden latureihin.

Kymmenen maton poisheittämistä lukuunottamatta suuremmilta kommelluksilta on vältytty (itseasiassa ystävämme omenamies on ollut ainakin kahden maton tuhoamisen takana). Yhden listanpalan jos työpäivän aikana järsii niin ei ole niin vakavaa... 

Tältä näytti kun pissapaperit oli olleet bo:n käsittelyssä työpäivän ajan.

Koira on herkkä kuin mikä, ja äänen korottaminen sille on suurin virhe jonka olen tähänmennessä tehnyt. Siitä seurasi koiran itkeminen, surumielinen katsahtelu mammaan, ja taas hirmuisa itku.

Hippoa ”koulutetaankin” nyt siis lähinnä pitkällä pinnalla ja kehuilla :)

Hippo oppii nopeasti, ja tällähetkellä osaa niinkin hyödylliset termit kuin istu, maahan, odota, anna tassu, anna toinen tassu, ja kumpi käsi.

Se on kova "tekemään käsillään" ja olenkin miettinyt millaisia temppuja voisin sille vielä opettaa, joihin jotenkin liittyisi tuo etutassuilla huitominen, se kun tuntuu olevan niin mieluisaa....Vinkkejä otetaan vastaan!

Ruokavaliossa tällähetkellä Profinen nappuloiden lisäksi märkäruuat. Tänään päästään vihdoin kokeilemaan ainakin ainesosien perusteella hyvän oloista RINTI purkkisapuskaa jota tilasin Zooplussalta. Tosin mitä olen tuon koiran ruokinnassa huomannut, että kaikki maistuu pari kertaa tosi hyvälle ja sitten rinsessa kyllästyy, eikä enää syö. Täytynee siis pitää kotona aina muutamaa eri makua...

Sille maistuvan viljattoman nappulan löytäminen on osoittanut haastavaksi sekä tuotevalikoiman että kukkaron hupenemisen perusteella... Kokeiltu on Orijenia; joka kyllä maistui ihan ok, mutta oli hinnaltaan huikentelevainen. Roburin medium junior ruokaa; ei uponnut, eikä oikein sopinutkaan tälle. Nyt siis menossa tämä Profine Joka ei uppoa, ei sitten millään...Seuraavana testiin tulossa sitten Happydogin murot. Jos neiti ei niitä kelpuuta, niin paluu Orijeniin on tiedossa.

Alkuun Hippo sai nappulan lisäksi raakaruokaa, jota omenamieskin syö. Mutta kun nappulat eivät uppoa, oli pakko siirtyä tuohon pennun/nuoren koiran märkäruokaan, joka tuntuu maistuvan edes kohtuullisen hyvin.

Tällaista tänään. Hyvin näytti maistuvan.

Entisenä hevosenomistajana on tullut lyötyä jos jonkin näköisestä purkista ja purnukasta kaikenmaailman lisäravinteita ruuan sekaan, mutta minusta on tullut laiska, ja toivon että ne ovat ruuassa valmiina, ainakin vielä nyt pentuvaiheessa. Katsotaan aikuisena uudelleen...

Meidän perhe

Perheemme koostuu kahdesta ihmisestä ja kahdesta koirasta. (tosin jos itse saisin päättää olisi koiria kolme)
 Minä, Leena, olen tällähetkellä 27-vuotias toimistoassari, jolla on palava halu nähdä koiransa juoksemassa mekaanisen jäniksen perässä (hiekkapohjaisella) radalla. Vanhempieni ja sukulaisteni greyhoundharrastus on johdattanut minut tälle tielle. Eikä siinä mitään, ihan hyvä tie tämä on.

Mieheni Samu +30vee, ei koirataustaa, mutta jotenkin sekin on ihan melkein villiintynyt vinttareista. Ainakin Hippo on sulattanut Samun sydämen, ja voimme jo rakentavasti keskustella tulevasta greyhound-lapsesta.

Hippo ja Omenamies

Hipon isoveikka, Omenamies, moniongelmainen venäläinen Chihuahua. Sairauksista ja muista onkelmista kun puhutaan, niin you name it - we´ve got it. On ruuansulatushäikkää, hammasprobleemia, purentavikaa, huonot jalat, liian matala kitalaki, karvattomia kohtia ja kaikkea siltä väliltä. (ihana omenamies nukkui pois näiden lukuisien sairauksiensa siivittämänä keväällä 2013)

Ja sitten tietty Hibo.

Tällä perheellä mennään Lauttasaaressa asustellen. Ihana perhe. Parempaa ei voisi toivoa.