Pitkästä aikaa.

Tuossa mietin yks päivä, että mikäköhän on nyt unohtunut... No tietty päivittää blogia, jotta voin vielä joskus myöhemminkin muistaa mitä on tapahtunut :)

Tosiaan, tiivistettynä, viimeiseen pariin kuukauteen on mahtunut hipon 2. Juoksut, pari reisivammaa  ja harmaan anaalirauhas-ontumis-selvittely. No mutta kaikki alkaa olla jo takana päin onneksi.

Talven varalle on maneesivaraukset hoidossa. Tai siis minkä talven? Ikuista syksyä eletään. Ulkona on pimeetä ja paskaa. Koirat saa hiekoitussorasta tassuihin haavoja, ne on rapasia ja niillä on kylmä kun on märkää ja tuulee. Puhumattakaan omistajista.
Mikään ei huvita.
Onneksi vaivoihin on myös lääke. Nimittäin pukeutuminen. Rakas ja kiltti isäni osti ihanat sorelin talvisaappaat minulle. Lisäksi kun päälle vetää viimetalvena hankitun untuvatakin, ei voi tulla kylmä!
Koirille on hankittu huomioväriset dg:n lämpöpaidat, sadetakit sekä toppatakit. Hippo pukeutuukin mieluusti, mutta Hemiä kutittaa niin helvetisti kaikki. Kokoajan.

Yritän tässä talven aikana hieman ahkerammin päivittää, varsinkin noista vaatetuspuolen asioista.

Syksyistä menoa.

Kylmä tulee jo kovin. Ainakin minun ja Hipon mielestä. Hemi edelleen läähättää yöt läpeensä, kun on niin kauhean kuuma...Hippo sensijaan sukeltaa koko yöksi peiton alle piiloon, ja ulos pukee päälleen vähintään lämpöpaidan (joita muuten tarvii tilata lisää, kun Hemuli on rei´ittänyt tehokkaasti vanhat)...

Sunnuntaina mentiin välillä jopa ilman paitaa, kun ei ollut ihan niiiiin kylmä...

Nyt on hiekkakuoppailtu ahkerasti, kun vielä voidaan. Toinen auto kun häviää tässä loppuviikosta kuvioista, niin ajelut rajoittuu kyllä melkolailla.

Hippo on alkanut käydä senverran ylikierroksilla juostuaan, että kuonokopalle on ollut paljon käyttöä. Lähinnä siis tuosta ylikierroksillemenosta kärsii Hemi, jonka Hippo taklaa maahan ja alkaa örinän säestämänä näykkimään... Typerys...

Tässä vielä hieman tunnelmia kuopilta... 

Ruoka vaihdettiin Hipolle Jahti&Vahtiin näin talvea kohti. Keräillään hieman lämmittävää kerrosta jonka voi sitten keväällä sulatella pois... Niin ja näyttelytkin on tulossa, joten ompahan sitten enemmän näyttelykoiran näkönen kun on kyljissä kunnon kinkut ;)

Tihutöitä ja ratatreeniä...

Kulunut viikko on ollut melko raskas... Edellisen viikon Hemi oli jo sisäsiisti, mutta kun jotain muuttui, eli Samu lähti viikoksi työmatkalle, palasivat sisälle pissaamiset kuvioihin.
Lisäksi nämä ystävykset ihanat, ovat oppineet kuinka peilikaapit ja keittiönkaapit saa auki. 
Eilen välipalaksi söivät 30 puristeluuta ja 30 salamitikkua, niiden lisäksi myös tiskirätit saivat kyytiä. Ja tietenkin joka rätistä oli revitty kulma vain pois...

Illalla sitten keräsimme kaikki itsemme ja suuntasimme Hyvinkäälle ratatreeneihin. Ensin harjoiteltiin Hipon ja Hemin kanssa käsivieheen avulla kopitusta. Molemmat koirat lähtivät kopista veräjä suljettuna. Hippoakaan ei enää hirvittänyt.

Sitten moottorivieheellä ensin Hemi sai kokeilla, ja juoksikin hienosti sen enempiä miettimättä radan takasuoran vieheen perässä. 
Hippo, joka on kokenut jonkinlaisen taantuman tässä moottorivieheen kanssa, ei lähtenyt ekalla yrittämällä perään, vaan jäi typeränä toljottamaan. Sitten yhdessä hölkkäiltiin vieheen perässä. 
Toisella kerralla se ampaisi ihan itsekseen vieheen perään! Ihanaa. Nyt ensi viikolla kun vielä (toivottavasti, jollei sada) on pentutreenit, niin vien Hippon sinne moottorivieheelle taas. Sitten onkin tämän kauden treenit taputeltu.

Lokakuussa vielä möllimaastot Hipolle ja Makkarajuoksut Hemille Hyvinkäällä.

tulis jo talvi, ja kevät ja ens kesä.

Omaa pihaa kaipaillessa, kai toisten omistamat pellotkin käy...

Hippo pääsi nauttimaan ihanaisesta pellosta Kauklahdessa. Tunnin spurttailtuaan päätti näyttää vain kauniilta ja pönötti keskellä peltoa ottaen hieman erilaisia poseerauksia kokoajan.

Hemi pääsi pentutreenailun makuun, ja lähti innokkaasti vieheen perään. Viehettä (käsi) vedettiin koppien ohi, niin ettei se lähtenyt nenän edestä, vaan samaa reittiä kuin moottoriviehekin lähtisi.

Kerran kopin vierestä, kaksi avoimesta ja kerran veräjä kiinni. Ei yhtään epäröintiä, ja ainut mikä kiinnosti oli tosiaan viehe. Huippua <3

Tässä video Hemulin nautiskelusta pellolla.

Näyttelyä

Kasvattajalle tekemäni lupaus käyttää Hippo näyttelyissä alkoi eilen. Käytiin Tuomarinkartanolla mätsärissä testaamassa miten tuo oikein mahtaa kehässä käyttäytyä. Oikein hienosti se meni, eikä juurikaan niskuroinut, vaikka pelkäsinkin pahinta. Onneksi oli tottunut ja osaava esittäjä :)

Lopputuloksena Hippo tuli sinisten neljännelle sijalle, huimasta koiramäärästä huolimatta. Ihan mahtavaa... Nyt sitten "oikeisiin" näyttelyihin käy tiemme. tai Siis Hipon tie.

Bobo ja Lilli

Hipon maastotreenit Liekki-podengon kanssa :)

Videoon pääset tästä...

Reissuilua sekä kiihdytyskisaa...

Kesälomat on nyt lusittu, ja työtäyteinen arki alkaa :(
Onneksi kesään mahtui (ja mahtuu edelleen) kaikkea kivaa tekemistä.

Vietimme pitkän viikonlopun Saarenmaalla vanhempieni mökillä koirien kanssa. Ihana hehtaarin aidattu alue, jossa koirat saivat olla kokoajan vapaana. Lisäksi muutamia rantaspurtteja sekä uimista.

Paluumatkalla pikkulautalla saarenmaalta mannerviroon oli melkoinen merenkäynti, ja Hippo tulikin merisairaaksi ja oksensi sekä oli muutenkin apea. Onneksi olo koheni nopeasti, kun päästiin kotiin.

Eilen, Sunnuntaina ajoimme Turkuun, jossa Hippo osallistui joka mustin kiihdytyskilpailuihin.

Juostava matka oli 80m, niinkuin aiemmin kesällä olleessa RotuRace-kilpailussakin. Alkukesästä Hipon aika tuolla matkalla oli 6,66 ja nyt parannusta oli nähtävissä kiitettävästi, ajalla 6,23. Tutkalla mitattuna Hipolla oli vauhtia 54km/h. Nopee likka. ja ihanin.

VIDEO HEMIN JA HIPON VESILEIKEISTÄ

ihanaa eloa...

Nyt on reenattu ihan huolella tulevaa taukoa silmälläpitäen. Hippo on päässyt kokeilemaan maastojuoksua, ja on siinä erittäin taitava.

Se taitaa olla kyllä enemmän sen juttu kuin tuo ratarassina oleminen. Mutta ensi keväänähän se sitten selviää :)

Hippo sai myös ekan kilpakoppansa, ja se päässä täräytti viimetiistain maastovedon erittäinkin tyylikkäästi.

Nyt aikomuksena vielä tälle kesälle saada bo lähtemään suljetusta kopista myös moottorivieheen perään.

Aloitetaan käsivieheellä, ja ensi tiistaina käydään sitten kartanolla testaamassa, josko se nurmikolla kiitävä viehe olisi hipon mieleen enemmän.

Visiteerattiin nopsaan pentutreeneissäkin eilen, ja hyvin oli nuo pari maastotreenikertaa tehneet tehtävänsä. Bo ampaisi moottorivieheen perään kuin vanha tekijä. Ah sitä helpotuksen tunnetta, kun koira ei jääkkään käsiin vaan rynnii vieheen perään. Hyvä Bo!!!!

Hemuli kasvaa hurjaa kyytiä, ja painaa jo samanverran kuin hippo. Ihan vähän enää korkeuseroa, ja neiti sujahtaa Hiposta kyllä ohi ihan näinä päivinä... 

Hemin tulo piristi kyllä Hippoa, joka oli selvästi masentunut isoveikkansa menetyksestä. Niinkuin oikeastaan koko meidän perhe. Tuo pieni kiukkuinen koiranpentu on kyllä piristänyt (ja raivostuttanut) päiviämme ihanasti. Niin mahtava tyyppi ja suurensuuri ego.

Hippo jaksaa painaa parikin kertaa puistossa/vapaana per päivä, ui, leikkii ja nauttii elämästään ihan eritavalla kuin keväällä. Ihan mahtavaa! Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä kesälomalle itsekin ;)

rajasaaressa juhannusaamuna

Harkkoja, sairaalareissuja ja uusi tulokas

Kiirettä on pitänyt, niin, ettei ole kerinnyt lainkaan meidän elosta mitään päivittämään.

No, aloitetaan siitä että meille tuli uusi perheenjäsen. Sininen greyhound-narttu Svala aka Hemi.
Hemi haettiin ruotsista Sjudragetin kennelistä, aivan valloittavalta kasvattajalta. Tämä pippurinen otus on meidän tulevaisuuden ratatykki ;) (ainakin toivottavasti) Luonnetta löytyy tältä nyt 11-viikkoiselta otukselta enemmän kuin miltään tapaamaltani koiralta. Otus on muutenkin hämmentänyt meitä kävelemällä esim 9 viikkoisena suoraan mereen uimaan, miettimättä sen enempää että mihis tässä nyt joudutaan. Laivamatka suomeen oli myös hänelle kuin jotain jokapäiväistä toimintaa. Tullaan olemaan vielä niin pulassa neidin kanssa.

Joo, se näyttää kuvassa niin viattomalta.

alkuviikon harjoituksissa Hippoa pisti jokin, myöhemmin selvisi että amppari, ja vietimme ma-ti yön viikin eläinsairaalassa odotellen. Hemuli nukkui tyytyväisenä autossa koko odottelun ajan.... Kortisonipiikillä selvisimme onneksi tuosta, mutta kyllä taas mamma itku kurkussa odotteli, että millonkahan koira ei enää saa henkeä, kun kukaan henkilökunnasta ei ollut järin kiinnostunut tapauksestamme... 5 tunnin odottelun jälkeen meidätkin vihdoin huolittiin vastaanotolle.

Lisäksi sitten Hippo osallistui Rotu Race tapahtumaan Whippet-tiimissä. Huikean hyvä suoritus kaikilta joukkueemme jäseniltä. Sijoitus oli 3/4, greyt kiilasivat eteen ja italot jäivät taa :)

kesää odotellessa...

Nonniin, nyt on sitten reenattu oikein olantakaa, ja pieni tauko on paikallaan, jotta Hippokin saa hieman miettiä asioita, ja hommasta ei mene maku :)

Viimeviikonlopun H vietti Marin ja koirien kanssa mökillä. Kuulemma unet oli jääneet vähäiseksi kun niiiiiin paljon kaikkea kivaa tekemistä oli tarjolla. Sen kyllä huomasi, sillä koira veti yli 12 tunnin yöunet, ja aamulenkiltä tultua hyppäsi suoraan takaisin sänkyyn jatkamaan unia.

Hippo ja Sentti avustaa haravoinnissa.

Suunnitelmissa meillä on parin viikon päästä osallistua rotu race- kilpailuun, mikäli saadaan vipeteistä joukkue kasaan. Taidetaan jättää kyllä harjoitukset väliin, ja mennä suorilta kisaamaan...

Onneksi mulla alkaa kesäloma, ja saan puuhastella Hauvelin kanssa mielinmäärin.

hoitojaksoja ja ratatreeniä.

Meillä on viikonloput nyt niin tiukkaan buukattu täyteen kaikenmaailman sälää, niin että Hippo joutuu olemaan hoidossa kolme viikonloppua putkeen. Viimeviikonloppu vierähti Hipolla vanhempieni kanssa, ja siellä olikin saanut olla aktiivisesti puutarhahommissa mukana. (tuloksena ripuli, koska tuo ystävämme edelleenkin syö kaiken minkä löytää) Hippo onkin kunnostautunut kukkien karsimisessa, ja nappaa aina juostessaan kaikki mahdolliset kukat suuhunsa.

Tulevana viikonloppuna H pääsee viettämään mökkielämää kaverini russeleiden ja sheltin kanssa. Mahtaa plikkaa väsyttää kun koko viikonlopun kirmaa (ja syö) vapaana. 

Sitten vielä yksi viikonloppu, jolloin Naattori antautuu siskoni hellään huomaan...

Tiistaina käytiin juoksemassa Kartanolla avajaisjuoksuissa. Ei oikein tiedetty mitkä ne avajaisjuoksut oikein on, kunnes paikan päällä selvisi, että Hip pääsee juoksemaan moottorivieheen perässä 280 metriä.

Hipon siskon, Piraijan, suoritus oli ensin, ja kun se 20 metriä juostuaan palasi takaisin mamman syliin, olin aivan varma, että meille käy samoin :D

Hippo kuitenkin yllätti ja vetäisi hienosti koko kiekan ympäri. n.10metriä ennen maalia tosin se hieman rupesi miettimään että kannattikohan tämä nyt ollenkaan ja himmasi vauhtia. Juoksi kuitenkin vieheen kiinni ja oli erittäin tyytyväinen itseensä. Hieno Hippo!!

Tämä oli siis ensimmäinen kerta kun koira edes näki moottorivieheen...

Toivon mukaan tänään pääsemme vielä pentutreeneihin, ja sitten onkin kahden viikon tauko meidän rataharjoittelussa. Kesäkuussa uudelleen ;)

ratailua Hyvinkäällä

Ensimmäiset ratatreenit.

Eilen aloiteltiin sitten ratajuoksijan uraa ;)

Kopin läpi lähdettiin vieheelle, ja Hippo meni kuin vanha tekijä... Saa kuulemma siirtyä suoraan tiistaille "aikuisten"treeneihin, kun oli niin hieno ja reipas. Ajattelin itse, että käydään nyt vielä muutaman pentutreenit, jotta saadaan siellä hiukka kokemusta ensin, niin koiralle kuin minulle itsellenikin.

Mutta taas tuo tosiaan yllätti minut. Kyllä mamma oli ihan yhtä hymyä.

Hipon siskolla Piraijallakin meni aivan huiman hienosti <3

9KK

Korkeus n.46,5cm Paino 12Kg

mamma sydän Hippo

Nyt on juoksut jääneet taakse, ja normaali elo voi jatkua.
Juoksujen aikana kohotettiin kuntoa Kauklahden metiköissä tekemällä n. 10 kilsan vapaanaololenkkejä.
Muttakun tuo on vähän sellainen, ettei halua yksin juosta. Välillä kyllä jos jää nuuhkimaan jotain niin yritän nopsaa mennä kauemmas, että saa rykästyä edes n. 50m spurtit kun ottaa mammaa kiinni...
Tuli myös todettua että ainakaan peuralauman perään tuo ei lähde, eli vain pienemmät elukat kiinnostaa. Joku yksittäinen peura ehkä saattaisikin kiinnostaa, mutta tuo kohtaamamme kymmenen joukkio oli liikaa.

Viikonloppuna yritetään sitten ihan vieheen kanssa tehdä muutamia vetoja. Sellasta hauskaa puuhastelua vaan, ja vähän vaihtelua normaalilenkkeihin :) Jospa vaikka saisin ton miehenkin raahattua jonnekin pöpelikköön, niin se voi toimia koiran lähettäjänä.

Eilen jatkoin Hipon kanssa temppuilua, ja nyt onnistui jo istuminen,maahanmeno sekä käskyt; tassu! toinen! ja Molemmat! ihan käsimerkeillä, niin että ääntä ei tarvinnut käyttää lainkaan. Hieno Hippo!!! Tuon maahan-käskyn opettaminen niin, että minä seison, ei ihan vielä ole hanskassa ihan vain sormilla näyttämällä, mutta istuminen sujuu jo. Hitsi kun olisikin aikaa opettaa enemmän ja useampia kertoja päivässä, niin tuohan oppisi vaikka mitä!

Tallihengailua Naatin kera....

Hippo sai viettää viikonlopun mukana tallilla. Hieman oli koiralle liian jännää kun mamma yhtäkkiä olikin jonkun jättisuuren mustan hirviöeläimen kyydissä, ja sit piti ulvoa ja huutaa ja hillua ja yrittipä tuo jopa kiivetä hevosta pitkin ylös.... Kyllä sitten loppulenkistä ehkä jo tottui ajatukseen ja suostui kulkemaan kaverini taluttamana ihan nätistikin eteenpäin.

Eilisiltana Hippo pääsi karistamaan ylimääräiset energiansa maneesiin. Hyvä pohja yhdistettynä mukavaan lämpötilaan sai Naatin ihan sekaisin, ja se juoksi kovempaa kuin missään aiemmin. Palloa heiteltiin siellä tovi ja Bo nieli ehkä hieman liikaa hiekkaa siinä leikin tiimellyksessä.

Nyt kun juoksuaika alkaa olla jo pikkuhiljaa ohi, niin päästään taas normaaliin puistoilu/juoksentelurytmiin. Luojankiitos... Ja ruokintakin ollaan saatu vihdoin kohdilleen. Tuo Profinen energia nappula, jota syötettiin sopi Hipolle ihan hyvin, mutta ulosteen määrä oli järkyttävän suuri, ja siksi siitä vaihdettiin pois... Nyt menossa Happy Dogin Neuseeland, joka on kokeilussa todettu erittäin sopivaksi ja toimivaksi sapuskaksi. Proteiinipitoisuudet saisivat olla hieman korkeammat, ja siksi vaihdetaankin saman valmistajan eri tuotteeseen.

 ja tästä sitten seuraavaksi saa Happy Dogin Fit&Well Active Sport ruokaa, jota saa vain 15 kg:n säkeissä, niin siitä syystä testattiin ensin tuolla neuseelandilla...Nappuloiden lisämausteeksi on annettu Rintin purkkisapuskaa ja aamuruokana Bo saa hirssipuuroa sekä runsaasti lihaa ym höysteitä...

Viikonloppuna saimme todistaa myös muita ihania juoksuajan sivuvaikutuksia;

Tulimme kotiin noin kello 00:30, ja kolmannen kerroksen asunnostamme kuului alas asti, kuinka Hippoli yritti ilmeisesti kutsua kavereita kylään ujeltamalla sydäntäsärkevästi... Toivottavasti naapurit ei ole vihaisia...

Juoksut...

Nyt ne sitten alkoi jo, vaikka toinen on iiiihan täys kakara vielä. Ihmeteltiin kun yli kuukauden sisäsiisteyden jälkeen yhtäkkiä pissi matolle ja myös vanhempieni luona kyläillessään teki pissit sisälle...parin päivän päästä sitten selvisi mistä tuollainen outo käytös johtuu...

Hippo on, tai oli ainakin alkuun, erittäin hämmentynyt tapahtumasta... Piippaili vaan, tuijotteli takapäätään ja sen jälkeen meitä kysyvästi. Nyt on hieman jo tasoittunut, ja oikeanlaisten juoksupöksyjen löydyttyä (kiitos vaan tuulenkoirat-foorumille josta sain apuja!) on elämä suht normaalia. Piippaamista esiintyy ehkä hieman enemmän kuin normaalisti, mutta muuten on oikein pirtsakka ja oma itsensä....

ulkoilua ja toipumista

Huoh,
antibioottikuuri on hieman yli puolenvälin, ja luojankiitos koira taas oma itsensä.. Tosin se piereskelee ja haisee pahalle, mutta laitetaan antibiootin piikkiin tuommoset. Samu saa aina kamalia tuuletus-kohtauksia, kun tuo haisee niin hirvittävälle kananmunatuhnuineen. Itselläni on onneksi niin heikko hajuaisti, etten edes välttämättä huomaa noita rupsautuksia...

Viime sunnuntaina kävimme kavereideni kanssa ulkoilemassa Petikossa. Toisella heistä on pari koiraa, belgianpaimen ja lapinkoira, jotka ovat niin hyvin koulutettuja, että Hipponaattuskin sai rallailla ihan antaumuksella, koska tuli luokse aina kun muutkin... Sillä on vähän sellainen vaihe päällä, ettei aina voi olla varma tuleeko vai eikö ;)

Ihanaa latupohjaa oli vedetty sinne kiva pätkä, loivaa ylämäkeä vielä, joten koirat saivat aimoreenit samalla leikkiessään.

Eilinen ilta vierähti puistoillessa Olarissa, jossa sattui tuttujakin olemaan. Ihania leikkikavereita riitti, ja loppuvaiheessa seuraksemme tuli Puolan vinttikoira sekä whippet-staffi mix (aikas jännittävä otus) joten Naattus sai hyvät lämmöt pintaan. Oli se vaan sitä körilästäkin nopiampi :)

Nyt vielä viikko siis toipumista ja sitten aloitellaan taas hissukseen tuota peruskunnon ja kestävyyden rakentelua... Mammallekin samalla kuntoa hieman lisää.
Juoksuvyö olisi seuraava hankinta, niin päästään lenkkeilemään ihan tuossa kotihuudeillakin. Tällähetkellä tosin oma kuntoni riittää ehkä kilometrin matkalle juoksemista, mutta siitä on hyvä molempien aloittaa, ettei liian rankaksi mene.

voihan ripuli

Pikku-Hippo on ollut viimepäivät ihan vatsa kuralla, vesiripulilla suorastaan...
Parina yönä kävimme useaan otteeseen ulkona, kun hippoliisan vinkuna herätti. Syötettiin Canikuria ja eilen olikin hieman jo parempi, mutta tänään sitten taas teki paluun huonompaan suuntaan.
Käytiin tänään selvittelemässä lääkärillä Univetillä mikä syynä moiseen...
Lääkäri kokeili mahaa, jota naatti selvästi aristi (ihmekkös tuo, jos joutuu tunnin välein käymään ripuloimassa), mittasi lämmön ja otti verikokeen. Ehkä hieman korkea lämpö oli, mutta tulehdusarvoissa ei ollut hirmusti poikkeavaa... Ell päätyi ratkaisuun, että kyseessä olisi suolistotulehdus, ja Hippo sai 14 päivän antibiootit (Tylosin) siihen.

Kamalasti oli potilaita, ja hirveä ruuhka... Ja KALLISTA! 200 taisi olla loppusumma tuolle käynnillemme, mutta onneksi vakuutuksen piikkiin meni hieman yli puolet...

Toivottavasti Hippula menee pian parempaan suuntaan. Tuo on niin rassukkainen pieni.

varustekeräilyä

Huoh, tavaroita kertyy vaan..eihän sille mitään voi.
Tosin hankalampaa tämä koiran pantojen hamstraaminen, kuin esim. hevoselle uusien releiden osto. Mies pysyy liian hyvin kärryillä hankinnoista kun ne tuodaan kotiin ;)

Raivasin jopa omaan vaatekaappiini paikan, johon voin säilöä Hipponaattuksen tavarat. Ovat muuten kuulemma tiellä.. Kummallisia nuo miehet, kun muka yksi panta ja hihna riittäisi per hauva. Ei todellakaan riitä! Vähintään 1 panta per viikonpäivä on oltava, ja sitten tietty niihin sopivat remelit ja takit ja kaikki.. Ei ole niin helppoa...

Tässä nyt kuitenkin kipeänä ollessani kerkisin pakottaa Hipon mallailemaan pantoja, ja kuten kuvista voi päätellä, se ei ollut ihan hirveän innoissaan....

Ihan mun lemppari. Naattuksen kesämeininkipanta.

Tätä täytyis jotenkin saada taivuteltua, kun on niin jäykkä että pujahtaa päästä jos kurra löystyy.

tädädädädädädädä-bätmäääääään!

Tästä naattus tykkää ehkä eniten. On niin pehmee...

Ostettiin valjaat, ja ristomatti oli tehny ainoot joissa oli kunnon pehmusteet.

Naatin ihkaeka kunnollinen panta.

palaudutaan pikkuhiljaa normaalielämään...

Pikkuhiljaa toivumme menetyksestä, ja olo on oikeastaan helpottunut, kun ei tarvitse pikkumiehen kärsimystä enää katsoa. Sillä on nyt parempi olla... Hippo on lakannut etsimästä ystäväänsä, ja ymmärtänyt ettei se enää palaa...(luultavasti siis unohtanut koko homman että aiemmin lapsosia oli kaksi, mutta haluan ajatella että sekin ajattelee noin kauniisti...)

Viehetreenit olivat tauolla tälläviikolla, ja ensisunnuntaina sitten mennään kaverini manchesterin terrierin, Neron, kanssa vieheelle. Hippokin tietysti pääsee mukaan! Toivottavasti on yhtä ihana keli kuin eilen...

Eilisen nautimme tunnin metsälenkillä Saunalahdessa ihan kaksistaan, ja sitten testasimme kauklahden koirapuistoa. Oikein mukava puisto aurinkoisessa rinteessä, tosin huonosti huollettu, sillä porttiin jäi Hipon sujahdettava aukko, kun lunta oli niin runsaasti välissä.
Puistoilimme n. tunnin sakemannimix Ilonan (Ilona oli ostettu särkänniemestä, hämmentävää että sielläkin on koiruuksia kaupan...tosin ainakin tottuvat ääniin ja hälinään....)kanssa, kunnes joku nainen sujautti Chihunsa portista isojen puolelle, ennenkuin ehdin mitään sanoa. Hippohan tietty linttasi pikkukoiran hankeen ja pyöritteli hetken, kunnes sitten revin sen siitä helvettiin...

Ihan parhaita koirapuistoja Luukin puiston lisäksi ovat tällähetkellä
- Laajalahden puisto,joka on tasainen aukea alue. Ei mikään super iso, mutta kyllä siellä ihan hyvät vauhdit saa..Siellä käyvät ihmiset ja koirat ovat järkeviä ja mukavia.
- Iivisniemen koirapuisto. Täälläkin isot ja pienet erikseen, ja se on meille tärkeää, kun tuon pentuleikit ovat niin hirmuisan rajuja. Aukea alue, jossa pieni metsäosuus. Kesällä varmaan tosi kiva paikka....
Täytyykin ottaa muutamia kuvia puistoista joissa käy.....

suru-uutisia

Nyt se sitten on kamalin päivä ikinä edessä... Pieni Omenamies pääsee koirien taivaaseen.
Jalkojen ja vatsantoiminnan takia katsoimme lääkärin kanssa parhaaksi päästää pikkumies tuskistaan.
Niin vaikeaa on päästää irti ja vaikeaa tuntuu Hipollakin olevan. Itkusta ei meinaa tulla loppua.
Veimme omenan aamulla isälleni, joka lupautui saattamaan Omen viimeiselle matkalleen.

Lepää rauhassa maailman paras pieni mies. Suru on suuri ja ikävä tulee olemaan kova. Sinua emme unohda koskaan!

ulkoilua Hipon siskon kera

Tänään käytiin iltapäiväulkoilut Luukin koirapuistossa:

Reenailua

Sunnuntaina olikin sitten Hipon ensimmäiset viehetreenit...

 Vähän jännitti, kun ensin kuuntelin kuinka tämä viehe-herra, Svenka, arvuutteli minulta, kuinka nuoria olivat olleet nuorimmat koirat joille hän oli viehettä vetänyt... 10 viikon arvaukseni meni pieleen.5 viikkoa olisi ollut oikea vastaus... Siinä sitten pudisteli päätään kun kerroin koirani olevan 6kk...
Hippo kuitenkin lähti vieheen perään kuin ohjus, ja merkkasi sekä tappoi oikein heti ensimmäisellä vedolla. (Kiitän tästä iskää, koska se on auttanut meitä pohjatyössä) Saatiin kehut, ettei paremmin olisi koiran ensimmäinen veto voinut mennä. Ai että mammaa kyllä hymyilytti.
Ensikerralla otan kyllä Samun mukaan, niin se saa kuvailla tuota touhua. Ikäväkyllä se tarkoittaa heräämistä sunnuntaina kasilta.

Rinsessa

Eilen jatkettiin kotiläksyksi saamaamme luopumisharjoitusta... Pidän siis namipalaa kämmenellä, ja Hippo saa ottaa sen vasta kun annan luvan. Vaikkei näitä koiruuksia olekaan aivoilla pilattu, niin oppii tuo kyllä silti aika hienosti...Saatiin homma jopa sujumaan niinkin hyvin, että oli se namipala sitten lattialla tai hipon tassun päällä, niin se ei koskenutkaan siihen ennenkuin sanoin hyvä.
... Lisäksi harjoitellaan katsekontaktia ulkoillessa, keskittyminen kun tuntuu olevan tuolle vielä melkoinen haaste...

Odottelen muuten jo innolla että saadaan uusi tilaamamme panta kotiin, niin voin sitten esitellä kaikki Bon hienoudet (joita samun mielestä on jostainsyystä kuulemma ihan liikaa)... Ei vaan voi olla liikaa pantoja, hihnoja tai takkeja.. Ei pysty olemaan....

Hiboun eka koulupäivä

Tänään aloitimme koirakoulun, yksityistunneilla Koirakoulu Kontaktissa Lintuvaarassa.
Harjoiteltiin ihan perus katsekontaktia näin alkuun. Saatiin kotiläksyksi harjoitella muunmuassa luvan odottamista sekä katsekontaktin harjoittelua erilaisissa ympäristöissä.

Bo Laajalahden koirapuistossa 6.2.2013

Opettajanamme toimi erittäin mukavanoloinen Mea, ja päädyinkin hankkimaan nyt 10 kerran kortin tuonne yksityistunneille. Sitten kun perusasiat on paremmin hanskassa yksin, voimme siirtyä ryhmään.

Hippo käyttäytyi aika hyvin ja oppi tosi nopeasti. Vähän ehkä jännitti tuo uusi ympäristö, mutta kyllä se siitä, kun tulee paikat tutuksi...

Sovin (tai siis päätin Samun puolesta) että Samu saa mennä joka toinen kerta ja sitten kotona aina opetetaan toisillemme mitä on tuolla kerrottu. Katsotaan miten tuo toimii...Samu ei nimittäin vaikuttanut järin innostuneelta :)

Hanskavaras

möhinää

Eilinen sujui leikkitreffien muodossa, 8-kk vanhan Cena-whippetneitosen kera. Kova oli tytöillä vauhti. Tämä olikin ensimmäinen vipunen sisarusten lisäksi, jota Hippo ei pelkää ;) Sen mielestä karvakoirat on paljon kivempia.

Harjoiteltiin myös russelin kurmoottamista. Täytyy kyllä sanoa, että aika hurjat on otteet tuolla tyttösellä, mikäli sattuu russeli tulemaan puistoon samaan aikaan. Jostain se on kehittänyt tuollasen "vihan" pieniä valkoisia karkeekarvaisia kohtaan... ( tähän kohtaan on hyvä lisätä että puistoilemme isojen puolella, jotta välttyisimme russeleilta ;) Jostain syystä ne aina tunkee sinne myös )

Pikkuhiljaa aletaan Naattorin kanssa myös opettelemaan frisbeen kiinniottoa. Pari kertaa se jaksaa lähteä frisbeen perään, mutta kiinnostus loppuu nopeasti, ja sitten mamma saa ihan itse hakea sen lätyn toisesta päästä puistoa. Mitäs heitti...
Täytyy keksiä tuohon joku innostusjekku.
Tosin Hippoa ei oikein nappaa tällähetkellä mitkään lelut, jollei niitä voi ravistella kuoliaaksi...

Uudet khuulit frisbeet odottaa autossa, että päästään taas valosan aikaan ulkoilemaan. Tulis jo kevät.

Ruokapohdintoja...

Koiranpennuksi Hippo on ollut tähän asti erityisen helppo ja kiltti tapaus. Pieniä tuhoja on tehty, ja ne ovat lähinnä kohdistuneet Samun uusien elektroniikkalaitteiden latureihin.

Kymmenen maton poisheittämistä lukuunottamatta suuremmilta kommelluksilta on vältytty (itseasiassa ystävämme omenamies on ollut ainakin kahden maton tuhoamisen takana). Yhden listanpalan jos työpäivän aikana järsii niin ei ole niin vakavaa... 

Tältä näytti kun pissapaperit oli olleet bo:n käsittelyssä työpäivän ajan.

Koira on herkkä kuin mikä, ja äänen korottaminen sille on suurin virhe jonka olen tähänmennessä tehnyt. Siitä seurasi koiran itkeminen, surumielinen katsahtelu mammaan, ja taas hirmuisa itku.

Hippoa ”koulutetaankin” nyt siis lähinnä pitkällä pinnalla ja kehuilla :)

Hippo oppii nopeasti, ja tällähetkellä osaa niinkin hyödylliset termit kuin istu, maahan, odota, anna tassu, anna toinen tassu, ja kumpi käsi.

Se on kova "tekemään käsillään" ja olenkin miettinyt millaisia temppuja voisin sille vielä opettaa, joihin jotenkin liittyisi tuo etutassuilla huitominen, se kun tuntuu olevan niin mieluisaa....Vinkkejä otetaan vastaan!

Ruokavaliossa tällähetkellä Profinen nappuloiden lisäksi märkäruuat. Tänään päästään vihdoin kokeilemaan ainakin ainesosien perusteella hyvän oloista RINTI purkkisapuskaa jota tilasin Zooplussalta. Tosin mitä olen tuon koiran ruokinnassa huomannut, että kaikki maistuu pari kertaa tosi hyvälle ja sitten rinsessa kyllästyy, eikä enää syö. Täytynee siis pitää kotona aina muutamaa eri makua...

Sille maistuvan viljattoman nappulan löytäminen on osoittanut haastavaksi sekä tuotevalikoiman että kukkaron hupenemisen perusteella... Kokeiltu on Orijenia; joka kyllä maistui ihan ok, mutta oli hinnaltaan huikentelevainen. Roburin medium junior ruokaa; ei uponnut, eikä oikein sopinutkaan tälle. Nyt siis menossa tämä Profine Joka ei uppoa, ei sitten millään...Seuraavana testiin tulossa sitten Happydogin murot. Jos neiti ei niitä kelpuuta, niin paluu Orijeniin on tiedossa.

Alkuun Hippo sai nappulan lisäksi raakaruokaa, jota omenamieskin syö. Mutta kun nappulat eivät uppoa, oli pakko siirtyä tuohon pennun/nuoren koiran märkäruokaan, joka tuntuu maistuvan edes kohtuullisen hyvin.

Tällaista tänään. Hyvin näytti maistuvan.

Entisenä hevosenomistajana on tullut lyötyä jos jonkin näköisestä purkista ja purnukasta kaikenmaailman lisäravinteita ruuan sekaan, mutta minusta on tullut laiska, ja toivon että ne ovat ruuassa valmiina, ainakin vielä nyt pentuvaiheessa. Katsotaan aikuisena uudelleen...