Se taitaa olla kyllä enemmän sen juttu kuin tuo ratarassina oleminen. Mutta ensi keväänähän se sitten selviää :)
Hippo sai myös ekan kilpakoppansa, ja se päässä täräytti viimetiistain maastovedon erittäinkin tyylikkäästi.
Nyt aikomuksena vielä tälle kesälle saada bo lähtemään suljetusta kopista myös moottorivieheen perään.
Aloitetaan käsivieheellä, ja ensi tiistaina käydään sitten kartanolla testaamassa, josko se nurmikolla kiitävä viehe olisi hipon mieleen enemmän.
Visiteerattiin nopsaan pentutreeneissäkin eilen, ja hyvin oli nuo pari maastotreenikertaa tehneet tehtävänsä. Bo ampaisi moottorivieheen perään kuin vanha tekijä. Ah sitä helpotuksen tunnetta, kun koira ei jääkkään käsiin vaan rynnii vieheen perään. Hyvä Bo!!!!
Hemuli kasvaa hurjaa kyytiä, ja painaa jo samanverran kuin hippo. Ihan vähän enää korkeuseroa, ja neiti sujahtaa Hiposta kyllä ohi ihan näinä päivinä...
Hemin tulo piristi kyllä Hippoa, joka oli selvästi masentunut isoveikkansa menetyksestä. Niinkuin oikeastaan koko meidän perhe. Tuo pieni kiukkuinen koiranpentu on kyllä piristänyt (ja raivostuttanut) päiviämme ihanasti. Niin mahtava tyyppi ja suurensuuri ego.
Hippo jaksaa painaa parikin kertaa puistossa/vapaana per päivä, ui, leikkii ja nauttii elämästään ihan eritavalla kuin keväällä. Ihan mahtavaa! Näihin tunnelmiin on hyvä jäädä kesälomalle itsekin ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti