Vähän jännitti, kun ensin kuuntelin kuinka tämä viehe-herra, Svenka, arvuutteli minulta, kuinka nuoria olivat olleet nuorimmat koirat joille hän oli viehettä vetänyt... 10 viikon arvaukseni meni pieleen.5 viikkoa olisi ollut oikea vastaus... Siinä sitten pudisteli päätään kun kerroin koirani olevan 6kk...
Hippo kuitenkin lähti vieheen perään kuin ohjus, ja merkkasi sekä tappoi oikein heti ensimmäisellä vedolla. (Kiitän tästä iskää, koska se on auttanut meitä pohjatyössä) Saatiin kehut, ettei paremmin olisi koiran ensimmäinen veto voinut mennä. Ai että mammaa kyllä hymyilytti.
Ensikerralla otan kyllä Samun mukaan, niin se saa kuvailla tuota touhua. Ikäväkyllä se tarkoittaa heräämistä sunnuntaina kasilta.
 |
| Rinsessa |
Eilen jatkettiin kotiläksyksi saamaamme luopumisharjoitusta... Pidän siis namipalaa kämmenellä, ja Hippo saa ottaa sen vasta kun annan luvan. Vaikkei näitä koiruuksia olekaan aivoilla pilattu, niin oppii tuo kyllä silti aika hienosti...Saatiin homma jopa sujumaan niinkin hyvin, että oli se namipala sitten lattialla tai hipon tassun päällä, niin se ei koskenutkaan siihen ennenkuin sanoin hyvä.
... Lisäksi harjoitellaan katsekontaktia ulkoillessa, keskittyminen kun tuntuu olevan tuolle vielä melkoinen haaste...
Odottelen muuten jo innolla että saadaan uusi tilaamamme panta kotiin, niin voin sitten esitellä kaikki Bon hienoudet (joita samun mielestä on jostainsyystä kuulemma ihan liikaa)... Ei vaan voi olla liikaa pantoja, hihnoja tai takkeja.. Ei pysty olemaan....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti